SBT Tornio - Kely II (3 - 2)

Päivän toisessa ottelussa vastaan asettui KeLy II, jota torniolaisporukka oli pyörittänyt kotiturnauksessaan isoin lukemin. Tästä pelistä meiltä todellakin puuttui em. pelin tehomiehet Sonninen ja Mäkikallio, mutta edellisen pelin perusteella oli valmennuksella kova luotto miehistöönsä. Ketjut ja pakkiparit pysyivät entisellään, mitään tarvetta (eikä mahdollisuuksia) ollut muutoksiin.

Valmentaja Välimaan hoitaessa tärkeintä tehtävää pelissä, eli ollessaan maksamassa tuomareita puolelleen, tuli kentän puolelta melko pommi!!! Viime pelin sormet teipattuna pelannut Hast oli loukkaantunut alkulämmittelyissä eikä pystyisi pelaamaan. Syyttävä sormi osoitti Kale ”hirmupyssy” Moilaseen, joka oli telonut Jannen käden tohjoksi lämyllään. Alkoi voimakas spekulaatio ja ajanpeluu; kuka korvaisi Jannen, kenelle puetaan kamppeet päälle? Vaihtoehtoja oli muutama: Julli, Emppu sekä Rippe. Julli pudotettiin pois, koska se ei osannut pukea varusteita päälle ja Emppua ei päästetty maaliin, koska hänen tehtävänä oli tehdä ottelun ratkaisumaali 6 sekuntia ennen loppua. Joten Musta Pekka jäi Riston käteen, onneksi hänellä olikin jo kamppeet varmuuden vuoksi päällä. Joten ei muuta kuin lämpöjä päälle, muuallekin kuin leukaniveliin!!

Ottelu lähti tunnustellen liikkeelle; luultavasti samanlaista iloittelua maalien suhteen ei olisi tulossa, kuin mitä Torniossa nähtiin. Vähän reilu viisi minuuttia oli pelattu, kun kapteeni Holma näytti, miksi hänet on valittu johtamaan joukkuetta; Niko ottaa vastuuta silloin, kun muut sitä pelkäävät! Kale tarjoili syötön tuohon pelin avausmaaliin. Sitten nähtiin jotain erikoista, sellaista josta puhutaan vielä tänäkin päivänä joukkueen treeneissä sekä Keltakankaan hallin uumenissa. Rajalan Joonaksen tarjoilusta otti Hookanan Äiteen Poika sellaiset hauen lähdöt omalta puolustusalueelta, että vastustajan hitaat pakit eivät ehtineet reagoida tuohon liikkeeseen. Itse olin omalla maalilla kuulevinani jonkinlaisen paukauksen; ilmeisesti ääni lähti Hookanan vasemmasta pohkeesta, joka lähtökiihdytyksessä rikkoi äänivallin. Tupe otti pitkän syötön haltuun ja kihautti pallon vielä veskan ohi. Tilanne siis 2-0 ja ensimmäinen erä vasta pelattu.

Toisessa erässä kaveri pääsi pelistä kiinni ja jopa pyöritti meitä useammassa otteessa. Vedot olivat pahoja, mutta onneksi menivät tarpeeksi paljon ohi, jotta Välimaalla ei ollut vaikeuksia olla imuroimatta palloja nuottaan. Olihan sellaista nähty aamun ensimmäisessä pelissä, jossa KoskRin veska oli kunnostautunut tässä lajissa. Ajassa 18:52 oli pallo ensimmäisen kerran Tornion verkoissa; kahdella komealla syötöllä Haukiputaan poijjat aukaisivat puolustuksen ja veivät veskan kahville. Toinen maali näki päivänvalon kolmannessa erässä ja tietenkin vielä sen viimeisen kahden peliminuutin aikana; Tornio oli useamman kerran hukannut johtonsa viime minuuteilla. Ajassa 43:10 lyötiin pallon toisen kerran pömpeliin. Tilannetta edelsi voimakas maalineduskahina, josta peliväline päästin kihauttamaan nuottaan. Alta kaksi minuuttia peliä jäljellä ja kaverilla kova hurmos päällä, joten nyt oli oltava tarkkana.

Vastustaja pelasi pitkän pallon meidän kulmaan, jonne ensimmäisenä ehti vankkumaton Välimaa; pieni kahina kaverin kanssa, pallo yli laidan ja Kille poksiin. Näinhän se pitikin mennä; jälkitilanteessa Kelyn pelaaja kokeili Heikin pohkeitten kiinteyttä mailallaan ja tarkkasilmäinen tuomari passitti kaverin lyhyelle istunnolle. Valmentajan unelmapelaaja tuollainen! Sitten tapahtui se mikä oli kirjoitettu; Emppu punnersi itsensä pelipaikoille ja iski voittomaalin vain kuusi sekuntia ennen peliajan loppumista. Kerrankin näin!!!

Joukkue jatkaa kauttansa piste per peli keskiarvolla, jota on nostettava, mikäli mielitään nousta sarjassa ylöspäin. Viikonlopun ilme oli positiivinen ja tekeminen oli hauskaa, mikä näkyikin tuloksissa. Nyt huilataan useampi viikko ja lähdetään 15.1.2011 hakemaan neljää pistettä sarjan kärkijoukkueilta KeKiltä ja ROKOKOOlta. Haaste on kova, mutta aivan varmasti saavutettavissa, siitä ei ole epäilystäkään!